Evakkolapset ry. Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivänä
Tunnemuistot elävät ja vaikuttavat
Evakkolapset ry. on sodan vuoksi kotinsa jättämään joutuneiden yhdistys, jonka perustajat
olivat lapsia talvi- ja jatkosodan aikana.
Sotien seurauksena Karjalan, Kuusamon, Sallan ja Petsamon evakot, yhteensä noin 420 000
ihmistä, menettivät kotinsa pysyvästi. Evakkolasten määrää ei ole selvitetty mutta
väestötilastojen pohjalta voidaan arvioita, että Karjalan evakoista alle 20-vuotiaita oli
140 000 ja alle 10-vuotiaita lapsia oli 60 000. Päälle tulevat muiden menetettyjen
alueiden lasten lisäksi myös Porkkalan evakkolapset, jotka pääsivät palaamaan koteihinsa,
kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan.
Osa evakkolapsista on kokenut myös sotalapsuuden Ruotsissa tai jäänyt vielä sotaorvoksi.
Valtakunnallisen Evakkolapset ry:n tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä ja tukijana ja
jäsenten oikeuksien valvojana.
Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja edistää tutkimusta siitä, miten evakkoaika on
vaikuttanut lapsen kokemuksiin. Lapsihan on näkijä, kokija, mutta ei tekijä. Mistä
evakkolapset saivat aikanaan tukea ja turvaa? Vaikka koti puuttui, oli uskonto, joka
kantoi osaltaan. Lisäksi isänmaa mahdollisti perheille elämän rakentamisen uudestaan ja
siinä työssä myös lapset olivat tärkeitä työvoimana.
Evakkolapset hakivat hyväksyntää ahkeruudella. Koulut toimivat evakkopaikkakunnilla,
vaikka tilapäisin järjestelyin. Kouluissa ei tuolloin voitu puhua kokemuksista ja
tunteista. Sen sijaan yritettiin samaistua ryhmään. Evakkolapsi oppi olemaan hiljaa,
hänet oli opetettu olemaan hiljaa, kun vastaan tuli lapsille uusia ja outoja asioita.
Lasten tunnekokemuksiin on palattu vasta viime vuosikymmeninä. On ryhdytty tutkimaan
tunnemuistoja, pelkoja tai toistuvia unia. Ne elävät edelleen ihmisten kokemuksissa. On
kirjoitettu kirjoja, tehty sekä sukututkimuksia että akateemista tutkimusta.
Lähihistorian kokemukset ja tunteet elävät sukupolvien ketjussa.
Tunteita kuvaa hyvin Ilmari Pimiän runo Kehtolaulu siirtolaislapselle. Runo syntyi
talvisodan aikana evakkojunassa, kun runoilija katsoi äidin sylissä olevan lapsenkasvoja.
Aa, aa, aa, aa, aa.
Tuli tuhon päivät.
Hätä katsoo silmistäsi,
lapsuuden lehdot jäivät.
Ketä kutsuu käsi?
Haihtuvat jo maailmalle,
leikkiystäväsi. |
